K-ON! College ja High School

Eli eli, sain viimeinkin K-ON!in jatkopokkarit luettua. Ne ilmestyivät joskus kesällä, mutta jäivät jostakin syystä ’to-read’-pinoon.

K-ON!_Manga_College

Näistä jatkosarjoista ensimmäinen, College kertoo alkuperäisen sarjan päähenkilönelikon seikkailuista (tai no, seikkailuista ja seikkailuista..) yliopistossa. Meno jatkuu K-ON!ille uskollisena, ainoastaan kouhait on jätetty taakse ja miljöö on hieman erilainen. Uudet hahmot ovat virkistävän erilaisia mutta toimivat hyvin myös päähenkilökaartin kanssa. Varsinkin ”Tyttöjengin” lyhythiuksinen kitaristi Akira on mieleeni.

High School taas kertoo Azusan ja kumppaneiden lukioelämästä. Uusia hahmoja esitellään jonkin verran, mutta hahmodynamiikka ei pääse alkuperäisen tasolle. Muuten meininki ei K-ON!ista paljon eroa. High School on sinällään hieman hämmentävä, sillä se yrittää kertoa liikaa pituuteensa ja spin-offimaisuuteensa nähden. Fresh Leaf Girls jää bändinä paljon Houkago Tea Timea etäisemmäksi. Kaikki alkuperäissarjan puolella edes vähän tunteita herättävä kuvasto ei oikein toimi. Mukaan on yritetty ahtaa niin perinteinen treenileiri Mugin huvilalla, koulufestareita ja tietenkin viimeinen esiintyminen.

College on huomattavasti High Schoolia mukavampi. Alkuperäinen hahmokaarti toimii vaan niin paljon High Schoolin salasisäköitä ja tumpeloita säveltäjiä paremmin. Tämä onkin yksi syy sille, miksi sarjoista jälkimmäinen jää lähinnä spin-offin tasolle.

Kumpikaan jatko-osista ei ole oikeasti hauska. En muista edes hymähtäneeni yhdellekään ”vitsille”. Samaa vika kyllä taisi olla myös alkuperäissarjan puolella. Voi olla, että K-ON! on tarkoitettu enemmän hyvän mielen tuojaksi kun oikeaksi komediaksi, mutta olisihan se ihan plussaa jos kaiken moehomman välissä olisi oikeasti hauskaa juttua.

Molemmat osat on painettu huomattavasti alkuperäistä paremmalle paperille. Satunnaiset sutut eivät siis vaivaa, eikä painojäljessä ole muutenkaan valittamista. Värisivujakin löytyy pokkarien alusta.

Sekä College että High School sopivat varmasti keijoihin tykästyneelle lukijalle. Mitään järisyttävää mangakokemusta tästä kukaan tuskin saa irti, mutta alkuperäissarjan pehmoinen meininki jatkuu varsinkin Collegen puolella.

Mainokset

Diabolik Lovers

Diabolik Lovers otti pienen varaslähdön syksyn animekaudesta. Vaivainen 15-minuuttinen aloitusjakso tuli tarkistettua, eikä kovin suurin odotuksin. Perus otomesovitushöttöä sieltä sitten tulikin. Itse alkuperäisteos on yllättäen Rejetin PSP:lle julkaisema otomepeli Diabolik Lovers ~Haunted Dark Bridal~. Tuoteperheeseen kuuluu myös CD-kuunnelmia, ja Diabolik Lovers vaikuttaakin aika suositulta.

Kuva

Päähenkilö, pienestä pitäen yliluonnollisia kokenut Yui Komori joutuu toiseen kouluun isänsä muuton takia. Koulusta liikkuu huhuja, joiden mukaan tämän yökoulun oppilaina on myös vampyyreja. Yui päätyykin asumaan valtavaan kartanoon kuuden vampyyriveljeksen kanssa.

Animen ensimmäinen jakso sai niskaansa paljon kuraa. Kinan toisella puolella ovat raiskauksista ja vampyyreista fantasioivat teinitytöt, kun taas vähän kypsemmän osapuolen mielestä sarjan lääppivät verenimijäveljekset ovat täysin mauttomia. Itse kallistun ehdottomasti jälkimmäiselle puolelle. Vaikka yanderepojille (ja muutenkin häiriintyneille tapauksille) on varmasti yleisönsä, minun mielestäni viihdemielessä kirjoitetut seksuaaliset ahdistelut ovat kaikkea muuta kuin viihdyttäviä.

Sarja, tai ainakin ensimmäinen jakso, vaikuttaa lähinnä hölmöltä. Päähenkilö on perusmykkä söpö tyttönen, joka sietää vaikka minkälaisen nuoleskelun ja nartuksi kutsumisen (Kyllä, niin tapahtui, useasti. Ei kuvia koska poistin jakson mahdollisimman nopeasti). Hahmodesignit ovat hienoja, kuten otomesovitukselta voi odottaa. Ääninäyttelijät eivät ole ainakaan omaan korvaan kovin tuttuja (pitäisi varmaan olla, sillä herrojen roolilistat olivat sen verran pitkiä), mutta ainakin Kaji Yuki näyttäisi olevan mukana. Päähenkilö Yuin äänestä plussaa, Rie Suegara tekee hyvää työtä esikoisroolikseen (?). Ääni on sopivan kypsä verrattuna useiden muiden otomesovitusten päänaikkosiin. 

Saatan jatkaa pidemmälle, ainakin jos jaksot pysyvät näin lyhyinä. Ainakin voisi kerrankin kehuskella kestäneensä yhden otomesovituksen loppuun asti.

http://sandeian.wordpress.com/2012/10/18/diabolik-wifebeaters-wtf-am-i-playing/

Tracon 8

Ei, en jättänyt bloggaamista kahden postauksen jälkeen. On vain ollut vähän kiireitä, eikä ole ollut mitään aihetta (kirjoittaminenkaan ei aina innosta teksintäyteisen koulupäivän jälkeen!). Nyt kuitenkin havahduin siihen, että joku Tracon olisi tulossa kovaa vauhtia. Ihan näillä näkymin, tai oikeastaan jo viikonloppuna. Itse olen tietenkin jättänyt koko tapahtuman omaan arvoonsa koko kesän ajaksi, ja lippu on jäänyt ostamatta (protip: älkää tehkö näin. säästytte stressiltä). Nyt sitten tuskailen, että riittääkö niitä lippuja nyt siihen asti että olisin sellaista ostamassa. On varmasti aika naurettava ajatus että liput myytäisiin loppuun heti tapahtuman alettua, mutta niin minä hölmö tietysti kuvittelen! Jos kuitenkin kavereiden painostuksesta pyrkisin paikalle lauantaiksi (sunnuntai menee psykologian kokeeseen lukiessa), vaikka con omalta osaltani kestäisi sen kuutisen tuntia (koska junien aikataulut <3)

Kiinnostavaa ohjelmaa ei Traconissa kamalasti näytä olevan. Monesti aika menee vielä häpeilemättömään hengailuun, koska korkea kynnys mennä katsomaan jotain mikä kiinnostaa vain vähän. Jotain ihan mukavia ohjelmia voisi olla mm.

Suurin pätijä (käytiin porukalla katsomassa viimeksi. Jotkut seuralaisista taisivat kyllästyä, mutta ainakin allekirjoittaneesta oli hauskaa seurata kisaa)

Animestudiot värikuvin: Shaft

Fanitukseni on laitonta

ja… siinä se olikin? lauantai on aika köyhä..