Kevät 2014 loppumietteet

Tämän postauksen kirjoittamisessa kesti rikollisen kauan. Kyse ei ollut siitä, etten keksinyt mitään sanottavaa, vaan tuskailin sarjojen loppuun katsomisen kanssa! Usein kävi niin, että olisi mieluummin katsonut ihan mitä vain paitsi jonkun Black Bulletin kolmanneksi viimeistä jaksoa. Tässä nyt kuitenkin nämä tähän päivään mennessä katsomani sarjat. Toivottavasti kesäkauden lopettelu ei sitten aikanaan kestä näin kauaa.

 

Parhaat:

  • No Game No Life
  • Yowamushi Pedal
  • Gochuumon wa Usagi Desu ka?

Hyvät:

  • Hitsugi no Chaika
  • Akuma no Riddle
  • Soredemo Sekai wa Utsukushii

Katsottavat:

  • Bokura wa Minna Kawaisou
  • Nisekoi
  • Ryuugajou Nanana no Maizoukin
  • Black Bullet

Huonot:

  • Mangaka-san to Assistant-san to

Jatkokaudet:

  • Date A Live 2
  • Soul Eater NOT

Dropped

  • Captain Earth: Ei vaan pysty, sori. Tykkäsin kaikesta muusta ainakin jonkun verran, paitsi itse mechailusta.

Toistaiseksi kesken jääneet:

  • Mekakucity Actors
  • Kamigami no Asobi
  • Ping Pong (joo tämän ainakin katson loppuun kunhan jaksan)
  • Selector Infected WIXOSS
  • Love Live 2
  • Gokukoku no Brynhildr
  • Isshuukan Friends

PARHAAT

No Game No Life kuuluu kiistämättä tähän kategoriaan. Edes valtava ylihypetys ei ole tarpeeksi ärsyttävä seikka arvosanan laskemiseen pelkäksi ”hyväksi”. Juoni kuulostaa parin vuoden takaiselta Mondaijitachilta, mutta Mondaiji jää Nogenoran vierellä pelkäksi prototyypiksi. Kahden kotiinsa lukittautuneen NEET-sisaruksen yllättävä joutuminen keskelle pelien maailmaa (melko kirjaimellisesti) saa aikaan todella nautittavan animen. Animen värimaailma herättänee ristiriitaisia mielipiteitä, mutta itse pidin valtavasti. Hahmot ovat pidettäviä, tarina yllättää usein ja fanservice tuntuu kuuluvan sarjaan eikä ole täysin päälle liimattua ja mautonta. Myös sarjan pelit ansaitsevat erikoismaininnan. Mitä tavallisimmista peleistä tehdään maailmaa suurempia ja ne myös voitetaan melkoisella kieroilulla.

Yowamushi Pedal oli ilahduttavan monen jakson verran jatkunut urheilusarja. Se oli myös se sarja, joka sai minut tajuamaan pitäväni urheiluanimesta.  Ensiksi vain huvituin alkupremissistä (nörttipoika joutuu pyöräilykerhoon) ja aloitin sarjan lähinnä sen vuoksi, mutta lopulta jäin ihan täysin koukkuun. Yowapedal on aika tavallinen pikkupoikien urheilusarja; pitkitettyjä kilpailuja ja erikoisia mutta sopivasti toisiaan tukevia tiimin jäseniä löytyy vaikka muille jakaa. Jos nämä mainitut seikat aiheuttavat allergiaa niin sarja ei ole välttämättä se mieluisin, mutta rohkaisen myös urheilua vieroksuvia kokeilemaan. Myös toinen kausi on tulossa syksyllä, eli pakosti sarja on tehnyt jotakin oikein.

Gochuumon wa Usagi Desu ka? oli kauden virallinen diabetessarja. Sarjan söpöystasot nousevat varmasti yli sallitun rajan, eli GochiUsa jakanee mielipiteitä. Itse nautin 12 jakson kestoisesta matkasta kolmen eri kahvilan söpöjen työntekijöiden kanssa. Rauhallinen eurooppalaistyylinen miljöö sopii täydellisesti yhteen sarjan kanssa. Suloiset tytöt temmeltävät ympäri mukavan oloista kaupunkia ja käyvät välillä koulussa ja töissä. Suosittelen moesarjojen ystäville. Ja pakko mainita sarjan myyntivaltista (eli tytöistä) vielä: Päähenkilöt onnistuvat olemaan vajoamatta geneerisyyden suohon vääntämällä hahmotyyppejä ihan hieman.

nogame2

HYVÄT

Hitsugi no Chaika ei kuulunut missään vaiheessa kauden suosikkeihini. Suurimman osan ajasta se oli ihan kivaa viikoittaista ranobeseikkailua. Tällä hetkellä, juuri viimeisen jakson katsottuani, voin kuitenkin sanoa Chaikan lopun olleen melko hyvä, vaikka viimeinen arkki ei ollutkaan niistä paras.. Toistaiseksi animen viimeinen tarinakaari saatiin päätökseensä. Tarina jäi kesken, mutta syksyllä alkava toinen kausi tekee Jännien Tulevien Tapahtumien naaman edessä heiluttelusta hyväksyttävää. Viimeisessä jaksossa oli muutenkin yllättävästi kausifinaalin tuntua (tietysti kakkoskauteen kivasti esim. kuolemilla ja romanssinalulla vihjaillen). Chaika oli hyvä länkkärifantasiasarja, nättikin vielä. Katsokaa se.

Akuma no Riddlen viimeinen jakso laski sarjan arvosanaa. Jos loppu olisi ollut hieman traagisempi (eikä mikään ”lol jopa kuolleet ovat taas hengissä”),  olisin saattanut harkita sarjan sisällyttämistä blogin arvosteluasteikon parhaimpaan luokkaan. Sarja oli kuitenkin parhaimmillaan todella nautittava. Juoni oli melko älytön ja sarjasta nautti eniten kyseenalaistamatta mitään. Hahmot olivat vinksahtaneita ja siksi kivoja, mutta en ainakaan itse tunne päässeeni yhteenkään hahmoon hyvin sisälle. Jokainen hahmo saa oman jaksonsa, jossa kunkin tytön taustatarina käydään supernopeasti läpi. Ontoiksi jäävistä hahmoista huolimatta hauska anime, etenkin jos lesbosalamurhaajista kertova sarja kuulostaa mieleiseltä.

Soredemo Sekai wa Utsukushii oli paljon parempi kuin ulkonäkö antoi olettaa. Sarja näytti olevan visuaalisesti ajastaan pahasti jäljessä tai ainakin laiskasti tehty. Äänipuoli oli kelvollinen, mutta Niken ”sateenkutsumislaulu” oli ihan järkyttävää euroviisupoppia. Viimeisessä jaksossa soiva Niken isoäidin laulu kuulosti juuri siltä, mitä olisin Nikeltäkin odottanut.  Tarinassa ei kuitenkaan ole mitään vikaa. Soresekai on kertakatsomisen kestävä välillä dramaattinen ja paikoitellen hyvinkin romanttinen shoujotarina.

chaika

KATSOTTAVAT

Nisekoi oli perusmukava haaremisarja Shaftin visuaalisella tyylillä ja ihan kivoilla tytöillä varustettuna. Jos tämä kuulostaa huonolta, en sarjaa voi oikeastaan suositella. Sarjan parissa oli välillä ihan hauskaa, mutta suuren osan ajasta vietin hakaten päätä pöytään hahmojen typeryyden vuoksi. Animelle ominaiseen tyyliin romanssi ei edennyt yhtään. Sarjan loppupuoliskolla mukaan heitettiin ei-niin-mukava tyttö Marika, jonka rasittavuus söi sarjan nautittavuutta huomattavasti. Manga on luultavasti parempi, vaikkei tämä animeadaptaatiokaan niin huono ollut.

Bokura wa Minna Kawaisou oli ihan katsottava sarja, joka ei kuitenkaan keksinyt mitään uutta ja jännittävää. Sarjan pääpointtina on lykätä joukko omituisia ihmisiä yhteen ja repiä vitsejä näiden välisistä suhteista. Sivussa on kai joku romanssikin, mutta se etenee SPOILER ALERT sähköpostiosoitteiden vaihtoon. Vau. Visuaalinen puoli ei miellyttänyt ainakaan omaa silmääni. Rumia värejä ja huumorichibikohellusta kaikkialla. Hahmomallit eivät olleet erityisen hienoja, mutta ne hoitivat hommansa.

Ryuugajou Nanana no Maizoukin alkoi lupaavasti, heittäytyi aivan odotusteni vastaisille raiteille ja oli loppujen lopuksi aika mitätön kokemus. Sarjaa oli yleensä ihan hauska seurata, mutta eihän sitä voi kenellekään suositella. 11 jaksoa ei todellakaan riitä sarjalle, jonka keskiössä on hankalasti selvitettävä mysteeri. Alkuvaiheen suuri plot twist tuntuu todella pahasti hatusta heitetyltä. Sarjasta ei jää loppujen lopuksi käteen mitään muuta kuin pari kivaa hahmoa. Niin, ja miellyttävän raikas piirrostyyli.

Black Bullet kertoo loleista, jotka mättävät taistelupariensa kanssa hirviöitä turpaan. Sarja myös yrittää olla todella synkkä, mutta yritys jää todellakin yritykseksi. Hahmoja kuolee, mutta ne kaikki ovat täysin turhia eivätkä muutkaan angstirikkaat kohtaukset hätkäytä katsojaa pätkänkään vertaa. Hahmojen ja koko maailman kohtalo eivät oikeastaan kiinnosta ollenkaan. Syynä on mitä luultavimmin huonosti toteutettu ranobesovitus. On otettu liian monta kirjaa sovitettavaksi, ja sivussa on käynyt niin, että liian monta tärkeää kohtausta jää pois. En tiedä katsoinko sarjaa jotenkin huolimattomasti, vai miksi välillä piti miettiä että kukas tämä tyyppi nyt on ja mitä täällä nyt tapahtuu. Vioistaan huolimatta Black Bullet kestää kertakatsomisen, ainakin jos dystopia ja taistelut kiinnostavat.

blackbullet

HUONOT

Mangaka san to Assistant-san to ei ollut varsinaisesti huono. Sitä on vaan hieman hankalaa suositella. Hieman yli kymmenen minuutin jaksot olivat täynnä melko mitäänsanomattomia hahmoja ja pervoja vitsejä. Aina välillä joku vitsi toimi ja sai nauramaan, mutta suuren osan ajasta ne aiheuttivat lähinnä myötähäpeää (ei sitä Watamote-tyylistä). Visuaalisesti sarja oli aika tavanomainen. Mitään suurempia animaatiokämmejä ei ollut havaittavissa, mutta hahmodesignit näyttivät uskomattoman tylsiltä. Ihan katsottava sarja, jos siltä toivoo vain muutamia halpoja nauruja.

mangakasan

JATKOKAUDET

Date A Liven toinen kausi oli oikeastaan sitä samaa mitä ensimmäinenkin. Tytöt ovat mukavia ja meno muutenkin ihan viihdyttävää. Animaation taso tuntui laskeneen jonkin verran, mutta laatu pysyi siedettävänä. Toisella kaudella oli ehkä hieman vakavampi ote. Itse en liiemmin välittänyt etenkin loppupuoliskon taisteluista. Osasyynä saattaa kyllä olla sekin, että täysin yhtäkkiä, keskellä kautta, mukaan pomppasi vanhoja hahmoja jotka pitäisi yhtäkkiä muistaa vuoden (!) takaa. Toisaalta, kuka tätä hyvän juonen takia katsoikaan?

Soul Eater NOT ei ole oikeastaan jatkokausi vaan spin-off. Se kuitenkin vaatii alkuteoksen jonkinlaista tuntemista jotta sarjasta saisi kaiken irti. Ei sillä, että sarjassa olisi paljon irti saamista. Kolme päähenkilötyttöä käyvät sangen erikoista koulua ja tekevät kaikkea sitä, mitä animetytöt nyt yleensä keskenään tekevätkään. Tämä slice of life –hölmöily tavallisesta poikkeavassa ympäristössä oli mielestäni sarjan parasta antia. Sarjan tyylin vaihduttua vakavaksi pahiksen astuttua esiin sai kuitenkin oman innostukseni laskemaan aikamoisesti. Toimintakohtaukset eivät ole sarjassa kovin kummoisen näköisiä, eikä kovin moni sarjaa niinkin pitkälle jaksanut todellakaan toivonut tai odottanut sellaista tuubaa mitä Soul Eater NOTin ”noita-arkki” oli. En välttämättä suosittele alkuperäisen sarjan suurille faneille, vaikkei NOT mikään surkea teos ollutkaan.

datealive

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s