Kesä 2014 loppumietteet

Kesäkausi on nyt sitten purkissa. Omasta mielestäni kesä oli ehkä paras kausi aikoihin. Osasyynä on se, että mukaan mahtui sekä monta todella viihdyttävää kevyempää teosta. Mitään suuria pettymyksiä en kokenut, ja lähes kaikki sarjat ylittivät odotukseni. Kaikin puolin mukavia piirrettyjä (Mahoukaa lukuun ottamatta, luojan kiitos se on nyt ohi).

Parhaat:

  • Love Stage
  • Gekkan Shoujo Nozaki-kun
  • Hanayamata
  • Barakamon

Hyvät:

  • Futsuu no Joshikousei ga Locodol Yatte Mita
  • Haikyuu!!
  • Zankyou no Terror
  • Aldnoah.Zero

Katsottavat:

  • Tokyo Ghoul
  • Ao Haru Ride
  • Himegoto

Huonot:

  • Rokujouma no Shinryakusha

Jatkokaudet:

  • Kuroshitsuji: Book of Circus

Dropped:

  • Glasslip
  • Majimoji Rurumo
  • Rail Wars
  • Tokyo ESP

PARHAAT

Love Stage on BL-sarja, varoitettakoon siitä heti aluksi. Genren huonosta maineesta huolimatta sarja on yllättävän hyvä. Se onnistuu välttämään useimmat BL-juttujen inhottavimmista kliseistä. Seme ja uke  –asetelma ei ole mennyt minnekään, mutta tällä kertaa ”roolienjako” ei herätä inhonväristyksiä. Homohommien lisäksi sarja tarjoilee ristiinpukeutumista syötävän söpön uken toimesta. Kaikkein pohjimmiltaan sarja on kuitenkin melko tavallinen hyvin toteutettu romanttinen komedia. Sellaisena sarja on todella nautittava (mutta kovin lyhyt) kokemus. Hahmot ja niiden väliset suhteet toimivat, huumori on usein oikeasti hauskaa ja ulkoinen puolikin on kunnossa. Pääparin sukupuolet lienevät tässä se olennaisin tekijä: mikäli ei ole fujoshi tai tarpeeksi ennakkoluuloton, sarja tuskin on paras mahdollinen valinta.

Gekkan Shoujo Nozaki-kun kertoo tytöstä, joka päätyy väärinymmärretyn rakkaudentunnustuksen myötä mangaa piirtävän ihastuksensa assistentiksi. Shoujomaiselta kuulostava premissi huijaa hieman; tosiasiassa tästä ”tyttöjen mangasta” tehdään lähinnä parodiaa. Vakavan oloinen ja ulkomuodoltaan pelottava nimikkohenkilö (ja päätytön ihastus) sattuu olemaan tunnettu shoujomangaka. Nozaki ei ole sarjan ainoa erikoinen hahmo. Hahmot ovat ihanan omanlaisiaan, muistettavia ja etenkin hauskoja. Oma suosikkini on Nozakin mangan päähenkilötytön mallina toimiva herkästi nolostuva Mikorin (joka on lempinimestään huolimatta poika). Gekkan Shoujo Nozaki-kun päätyi kesäkauden suosikkisarjakseni. Sarja on hillittömän hauska shoujoparodia, joka myös näyttää ihastuttavan värikkäältä ja raikkaalta.

Hanayamata sai minut alkukaudesta itkun partaalle. Oikeasti en sentään nyyhkyttänyt edes viimeisen jakson aikana, mutta itku oli monesti lähellä.  Tämä koulun yosakoi-kerhosta (yosakoi = perinteistä japanilaista tanssia ja modernia musiikkia yhdistävä tanssityyli) kertova sarja on vaan niin täydellisen ihana ja mukava. Ihanuudella on kuitenkin haittapuolensa: kaikki menee niin hyvin, että tapahtumat ovat naurettavan epäuskottavia. Vähänkin kriittisellä mielellä katsottaessa kaikki sarjan sokerisuus ällöttää, joten ajattelu on kielletty Hanayamataa katsoessa. Mainittava on vielä, että sarja myös näyttää ja kuulostaa todella hyvältä.

Barakamon on lähes kaikkien muiden tämän kauden suosikkieni mukaisesti todellinen hyvänmielensarja. Sarja kertoo tärkeää taideheppua suutuksissaan lyöneestä nuoresta kalligrafista, joka lähetetään varttumaan pienelle saarelle. Suuri osa sarjan huumorista tuleekin kaupunkilais- ja maalaiskulttuurin yhteentörmäyksistä. Huumori osaa olla välillä ilkeää ja aiheuttaa lievästi pahaa mieltä, mutta pohjimmiltaan sarjasta jää hyvä mieli. Vaikka kylän lapset ärsyttävät ja kiusaavat päähenkilöä, he välittävät tästä oikeasti. Vaikka ensijaksojen aikana olin lähellä dropata sarjan, siitä muodostui lopulta yksi niistä sarjoista, joiden uusinta jaksoa suorastaan odotin. Barakamon on lämminhenkinen ja hauska slice of life –komedia, jota suosittelen kaikille hitaammasta animesta pitäville.

hanayamata3

HYVÄT

Futsuu no Joshikousei ga Locodol Yatte Mita, lyhyesti Locodol, on melko lailla juuri sellainen sarja, jollaiseksi sitä kesän alussa luonnehdin. Paikallisidoleista kertova sarja on edelleen köyhähkö niin sisällöltään kuin ulkoasultaan. Kotikutoisuudestaan huolimatta Locodol on silti kovin viehättävä. Hahmot eivät loista yksinään, mutta yhdessä Yukari ja Nanako ovat aivan ihastuttavia. Idolisarjana Locodol on kovin maanläheinen. Fiktiivisen Nagarekawan paikallisidolit hävittävät ampiaispesiä ja esiintyvät televisiossa vain paikalliskanavilla. Kappalevalikoima on köykäinen – löytyy lähinnä maskotti Uogokoro-kunin laulu ja Nagarekawan paikalliskappale. Locodol on lämmintä ja mukavaa katseltavaa, joskin sarja saattaa sulattaa aivot maratoonattaessa.

Haikyuu!! kertoo Karasunon lukion jo parhaat päivänsä nähneestä lentopallokerhosta. Kerhon uusiin jäseniin lukeutuvat sarjan päähenkilöt: lyhyt mutta korkealle hyppäävä Hinata ja ”kentän kuninkaana” tiimityötaidottomuutensa vuoksi tunnettu Kageyama. Nämä kaksi omalla tavoillaan puutteellista pelaajaa paljastuvatkin olemaan kentällä loistava yhdistelmä. Päähenkilöiden lisäksi sarjassa on tietysti suuri joukko muita hahmoja, urheilusarjasta kun puhutaan. Hahmot ovat mukavia ja harjoitusottelutkin ihan kivoja, mutta täyteen vauhtiin sarja pääsee vasta oikeiden matsien alkaessa. Ottelut ovat jännittäviä, mutta juonipaljastuksille haavoittuvaisia. Kun ottelun viihdyttävyys perustuu sen lopputuloksen ennustamattomuuteen, on aika selvää, että spoilerit syövät katsomiskokemusta. Siitä huolimatta Haikyuu!! on mukava lisäys urheilushounenanimen joukkoon. Sarja ei ole mitään uutta tai mullistavaa, mutta se tekee kaiken ensiluokkaisen hyvin.

Zankyou no Terror alkoi erittäin lupaavasti: terroristihyökkäys Tokiossa, johtolankana hyvin nykyaikaiseen tyyliin video, syyllisinä kaksi teinipoikaa. Erittäin ärsyttävän ja animemaisen uuden hahmon esittäytyminen kuitenkin aloitti tämän melko realistisen sarjan alamäen. Jäljelle jäi sillisalaatti uskottavia ja siistejä kohtauksia ja animemaisuuden kulminoitumia. Pienistä sekoiluista huolimatta ZnT säilyttää viihdyttävyytensä aivan sarjan loppuun asti. Terroristien ja poliisien hippaa katsoo mielellään vaikka meno olisi välillä hieman ylilyötyä. Visuaalisesti sarja on paikoin kömpelö, synkkä ja raskas, mutta kohtaukset näyttävät virkistävän elokuvamaisilta. Myös soundtrack on todella hyvä. Todellakin katsomisen arvoinen sarja pienistä vioistaan huolimatta.

Aldnoah.Zero on vähän kuin aivotonta toimintaelokuvaa katsoisi. Sen tarinassa osa ihmisistä on muuttanut Marsiin ja kutsuvat nyt itseään marsilaisiksi. Marsilaisten ja ihmisten välille puhkeaa sota Marsin prinsessan tultua ”murhatuksi” Maassa. Hyvin kaukaa haetun juonen lisäksi Aldnoah sattuu olemaan mechasarja. Vertaukset toimintaleffoihin eivät ole kaukaa haettuja, kun robotit hakkaavat toisiaan räjähdysten saattelemana ja väkeä kuolee. Kaikesta tästä miellyttävää tekee Hiroyuki Sawanon sävellystyö, joka ei ehkä sulaudu animeen niin luonnollisesti, mutta saa aikaan eeppisen tunnelman. Viimeisissä jaksoissa nähtiin vieläpä sitä pitkään kaivattua Urobuchia. Elokuvamainen katselukokemus, kunhan ei odota sarjalta mitään liian älykästä. Tarina jatkuu talvikaudella, eli liian vähäisen jaksomäärän ei pitäisi olla jättimäinen ongelma.

locodol

KATSOTTAVAT

Tokyo Ghoul on epätasainen teos, joka ei kuitenkaan ansaitse kaikkea saamaansa vihaa. Sarja kertoo puoliksi ghouliksi (ihmislihaa syövä hirviö) muuttuvasta pojasta, jonka on kovin hankala sopeutua uuteen elämäänsä. Suurin osa sarjaan kohdistuvasta vihasta johtuu huonosta adaptaatiosta. Itse mangaa lukemattomana en osaa tästä sanoa mitään, mutta manga lienee animea parempi. Sellaisenaan anime kuitenkin toimii ihan hyvin. Päähenkilö ulisee aina viimeisen jakson loppuun asti ja järjetön sensurointi ei oikein käy järkeen väkivallalla ja kidutuksella mässäilevässä sarjassa, mutta yliluonnollisena kauhusarjana Tokyo Ghoul on tasoa ”ihan ok”. Mitään suurta ja mahtavaa ei kannata odottaa, mutta en mitenkään kadu sarjan katsomista. Viimeinen jakso jätti hieman pettyneen jälkimaun, mutta onneksi (?) saamme sarjaa vielä toisen kauden verran.

Ao Haru Ride hukkuu samaan suohon kuin muutkin viime vuosien shoujomangasovitukset. Jaksoja on vähän ja tarina kulkee alkumetreillään koko animen ajan. Ao Haru Riden olemassaoloa tuskin muistetaan muutaman vuoden päästä. Kauden alussa kirjoitin hahmojen olevan kiinnostavia. Nyt jälkikäteen miettien en kyllä yhtään muista, mikä niissä sitten oli niin kiinnostavaa. Perusjuoni on ihan mielenkiintoinen. Tyttö ja poika pitävät toisistaan yläkoulussa, mutta tavatessaan uudestaan lukiossa he kumpikin ovat muuttuneet täysin. Keskinkertaisuudelta sarjan voisi pelastaa ulkoasu, mutta siinä ei ole mitään kummoista. Kaikki on harmaata ja haaleaa, eikä niitä nättejä vesivärikohtauksiakaan nähdä usein. Perushyvää shoujoanimea siitä pitäville, mutta jää valitettavasti kesken.

Himegoto on kolmentoista neliminuuttisen jakson pituinen sarja, joka kertoo koulun oppilaskunnan ristiinpukeutumaan pakottamasta Hime-pojasta. Jaksot ovat nopeatempoisia eivätkä vitsit naurata, mutta sarja sentään näyttää kivalta. Mitään sen kummempaa sisältöä sarjassa ei ole. Viimeisissä jaksoissa oppilaskunta menee vitseineen liian pitkälle, mutta sekin konflikti selvitetään vaivattomasti. Ei varsinaisesti hyvä tai huono sarja, mutta ei oikeastaan katsomisen arvoinenkaan.

himegoto

HUONOT

Rokujouma no Shinryakusha on osittain todella tuskallista katsottavaa. Sarja kertoo Aivan Tavallisesta Päähenkilöpojasta, jonka syliin suorastaan lennähtää viisi erilaista tyttöä. Tytöistä jokainen tahtoisi pojan asunnon itselleen syystä tai toisesta, mutta poika itse ei halua antaa halpavuokraista kotiaan pois. Ensiksi asunnon omistajaa yritetään selvittää erilaisten pelien ja kisojen avulla, mutta jossakin vaiheessa tämä kilpailu unohtuu lähes kokonaan. Koska tytöt ovat ties mitä avaruusolentoja ja taikatyttöjä, aina välillä pitää taistella pahiksia vastaan. Tämä sarjan vakavampi puoli on se, mikä tekee siitä tuskallisen. Nämä konfliktit ovat suurimmalta osin täysin turhia, eikä niitä edes muista jälkeenpäin. Muistamattomuus on muutenkin vähän kuin teoksen teema. Rokujouma no Shinryakusha näyttää tylsän harmaalta, sisältää ihan kivoja tyttöjä (mutta ei tarpeeksi kivoja sarjan pelastaakseen) ja on outo sillisalaatti kehnohkoa romanssikomediaa ja kuolettavan tylsiä taistelukohtauksia. Ei ehkä huonoin koskaan nähty anime, mutta jää unohduksiin heti syyskauden alkaessa.

Mahoukan loputtua jäin heti miettimään, miksi ylipäätään katsoin sen loppuun. En pitänyt sarjasta oikeastaan missään vaiheessa. Uusimman jakson katsoin aina puolella silmällä tehden jotain muuta samalla. Tällainen katsomistyyli ei toiminut, ja käteen ei jäänyt itse juonesta oikeastaan mitään. Sarja kertoo kahdesta taikakoulua käyvästä sisaruksesta, jotka päätyvät taitojensa perusteella eri luokille. Näistä kahdesta luokasta huonompi on tarkoitettu opinnoissaan heikommin menestyville.  Harmi vaan, että tämä huonommalle luokalle tungettu sisarus sattuu olemaan etenkin taistelutaidoiltaan paljon ”paremman” luokan oppilaita parempi. Yksi sarjan suurimmista ongelmista onkin tämä ylijumala ”onii-sama” Tatsuya Shiba. Järjettömän ylivoimainen Shiba hakkaa kaikki silmänräpäyksessä, eikä edes tunne minkään sortin tunteita siitä, että hänet ollaan laitettu huonommalle luokalle. Toinen sisaruksista ei ole yhtään sen parempi. Isoveljeensä täysin obsessoitunutta pikkuprinsessaa on hankala ottaa tosissaan. Muut hahmot ovat samantekeviä (en muista edes nimiä) ja pahikset jäävät kasvottomiksi Kiinan mafia –tyylisiksi täysin yksipuolisiksi hahmoiksi. Eri taikavempeleiden ja loitsujen toimintamekaniikat selitetään vähän liiankin tarkkaan ja katsojaa haukotuttaa. Hyvä sarja, jos tahtoo nauraa ylivoimaiselle Gary Stulle, mutta aikansa voi käyttää paljon paremminkin.

mahouka

JATKOKAUDET

Kuroshitsuji: Book of Circus sovittaa mangan sirkusarkin kymmenen jakson pituiseksi animesarjaksi. Animaatio on paikoitellen köykäistä ja sovitus on suurimmalta osin uskollinen alkuperäisteokselleen. Book of Circus onkin oikeastaan samaa vanhaa Kuroshitsujia, eikä edes kovin uudenlaisessa paketissa. Jos pitää sarjan aiemmista osista ja/tai mangasta, pitää luultavasti tästäkin.

kuroshitsuji

DROPPED

Glasslip: Nagi no Asukaran jälkeen todella aneeminen sarja P.A. Worksilta. Mitäänsanomaton. Yrittää rakentaa teinidraamaa esittelemättä hahmojaan kunnolla.

Majimoji Rurumo: Ajastaan jälkeen jäänyt ihan ok sarja. Tuskin kenenkään ajan arvoinen.

Rail Wars: Junia ja tissejä, eikä oikeastaan mitään muuta.

Tokyo ESP: Droppasin siitä yksinkertaisesta syystä, etten liiemmin välitä supersankareista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s