Animevuosi 2014

Vuosi 2014 loppuu ihan juuri, ja tässä olisi nyt jotain muistelua sen animetarjonnasta. Joistakin kausista oli enemmän sanottavaa kuin toisista. Yritin pitää kaikki tekstit mahdollisimman lyhyinä, mutta en ihan onnistunut tavoitteessani. Jos vaikka ensi vuonna oppisin kirjoittamaan tiiviisti.

hanayamata3

Talvi

Yhtä asiaa ei ole kiistäminen: vuoden 2014 talvikausi oli järjettömän huono. Katsomiskelpoisia sarjoja etsiessäni noukin mukaan mm. sellaisia aarteita kuin Nobunagun ja Wizard Barristers: Benmashi Cecil. Nämä edellä mainitut mestariteokset päädyin lopulta droppaamaan, mutta kauden muu tarjonta ei ollut paljon tämän parempaa. Sen vuoksi katsottavaa oli melkoisen vähän, vaikka yritin kahmia suunnilleen kaiken katsomiskelpoisen. Jätin animaattorien leikkikenttänä toimineen Space Dandyn suosiolla katsomatta, sillä pari jaksoa riitti vakuuttamaan siitä, etten siitä pitäisi kuitenkaan.

Ainoa täysin loppuun asti katsomani oikeasti kamala sarja oli Saikin, Imouto no Yousu ga Chotto Okashiinda ga, tuttavallisemmin ImoCho. Tätä pikkusiskoecchisarjaa vaivasivat heikko juoni ja kamalat sensuurit. Visuaaliderppailullaan itselleen nimeä tehnyt Wake Up, Girls! ei ole paljon ImoChoa suositeltavampi. Idolisarjojen ystäville se on liian masentavan realistinen ja kaikille muille liian huono. Huonoksi laskisisin myös Nourinin. Siinä ei ole sinällään mitään sen suurempaa vikaa, en vain välitä ilkeästä huumorista.

Kauden katsomiskelpoiseen, mutta nopeasti unohdettavaan kastiin kuului esimerkiksi Inari, Konkon, Koi Iroha. Kymmenen jaksoa riitti kertomaan ihan kivan tarinan, mutta sarjan kiinnostavin ihmissuhde jäi valitettavasti täysin sivuun tylsän teiniromanssin tieltä. Chuunibyou demo Koi ga Shitai! Ren oli alkuperäissarjaansa huonompi, mutta faneille ihan katsomiskelpoinen. Mikakunin de Shinkoukeista muistan enää mielestäni hillittömät uma-vitsit. Nisekoi oli melko viihdyttävää seurattavaa, mutta huonoille tytöille (eli Onoderalle ja Tachibanalle) annettiin liikaa ruutuaikaa. Olisin vain tahtonut lisää ihanaa Tsugumia ;__;

Muistelen erityisen lämpimästi Sekai Seifuku: Bouryaku no Zvezdaa. Se ei ehkä ihan lunastanut lupauksiaan, mutta hassut hahmot ja järjetön premissi riittivät takaamaan sarjalle paikan sydämessäni. Kate onkin saanut toimia Twitter-avatarinani jo vaikka kuin kauan. Sakura Trick taas lupasi lähinnä pussailevia tyttöjä, ja myös toimitti juuri sitä. Sarjan sisältö onkin pääasiassa tätä perinteisiä perhearvoja kunnioittamatonta kuolanvaihtoa. Sakura Trick onnistui olemaan kuitenkin niin söpö ja juuri sopivan värinen, että en voi olla pitämättä. Gin no Sajin kakkoskausi jatkoi edeltäjänsä loistavaa kulkua, mutta mitäpä muuta split-courilta voisi odottaa. Kauden ehdotonta parhaimmistoa edusti Noragami. Se näyttää hyvältä, kuulostaa hyvältä ja on kaikin puolin hyvä. Se jäi erääksi harvoista kauden sarjoista, joita voisin oikeasti suositella kenellekään.

29605-noragami-noragami

Kevät

Kehnon talvikauden jälkeinen kevät olikin paljon parempi. Katsottavia sarjoja vyöryi ovista ja ikkunoista ja jäin auttamattomasti jälkeen. Jotkut kevätsarjat sain katsottua loppuun kesän alettua jo kauan sitten. Jotkut niistä ovat vieläkin kesken. Kyllä,  Isshuukan Friends, katson juuri sinua. Jo vuosia katsomislistallani oleskellut Mushishi meni saamaan odottamattoman jatkokauden. Vielä joskus katson Mushishin. Kauden surullisin tapahtuma oli Yowamushi Pedalin loppuminen.

Vaikka nappasin katsottavaksi läjäkaupalla sarjoja, suuri osa niistä osoittautui ei-niin-timanttiseksi setiksi. Date A Live 2 oli oikeastaan samaa mitä ykköskausikin, mitä nyt sattui näyttämään vähän kehnommalta. En kuitenkaan suosittelisi sitä juuri kenellekään. Samanlaisen kohtalon ansaitsee Soul Eater NOT. Kaikkien tunteman shounentappelusarjan spinoff keskittyy elämänviipaletouhuihin, ja ne vähäiset tappelut saavat toivomaan että niitä olisi vieläkin vähemmän.

Kaikki keskivertoa kehnommat sarjat eivät kuitenkaan olleet jatko-osia. Taideteos nimeltään Gokukoku no Brynhildr oli tietyllä mindsetillä ihan katsottava, mutta en muista sen olleen mitenkään tajunnänräjäyttävän hyvä. Mekakucity Actors oli sen sijaan todella huono sovitus. Kagerou Projectin fanit tuntuvat vihaavan sarjaa, enkä ainakaan minä tätä projektia sen kummemmin tuntemattomana henkilönä saanut siitä paljonkaan irti. En ole vieläkään varma siitä, mitä sarjassa oikein tapahtui.

Mahouka Koukou no Rettousei alkoi kovan hypen saattelemana, mutta itse seurasin sarjaa lähinnä siksi, koska ”no pakko nyt katsoa loppuun kun kerran aloitinkin”. Tämä taikakoulun Jeesus-onii-samasta kertova sarja on järjettömän tylsä selittäessään loputtomasti eri taikatemppujen toimintamekanismeja, eivätkä pahviset hahmot ainakaan auta asiaa. Ryuugajou Nanana no Maizoukin ei millään kuulu Mahoukan viereen, mutta se jäi sarjana turhaksi. Liian lyhyt pituus, ranobemainos jne, päätelkää loput.

Vuonna 2014 Love Live oli jälleen relevantti muutenkin kuin vuoden Twitter-ilmiönä (josta minä leivänpaahdinpuhelimen omistajana en pääse osalliseksi). Animen toinen kausi oli mukavaa idolitouhua siirappisella nyyhkylopulla. Idolmasteria ei kuitenkaan ylitetty tälläkään kertaa. Bokura wa Minna Kawaisou oli puoliksi mukava ja puoliksi inhottava. Sakurasou on kuitenkin Kawaisouta parempi asuntolasarja, katsokaa se mieluummin.

Akuma no Riddle oli joka jaksossa vaihtuvine endingeineen ja lesbosalamurhaajineen oikein mukava sarja. Black Bulletista ei se sijaan voi sanoa samaa. Vähän liian tiiviisti sovitettu sarja jäi ihan katsottavaksi lolitoimintapläjäykseksi. Kamigami no Asobi muutti mielipidettäni otomepelien animesovituksista, vaikkakin vain ihan vähäsen. Se näytti ja kuulosti hyvältä ja pojat olivat suurimmalta osin mukavia. Loistosarja Diabolik Loversiin ja Amnesiaan sun muihin kyllästyneille siis. Ping Pong ei itselleni ollut mikään vuoden kohokohta, mutta mainitsenpa kuitenkin.

Suosikkini kevätkaudelta eivät yllättäne ketään. No Game No Life on nätti, hauska ja ennen kaikkea viihdyttävä. Sen (ainakin peleissä) voittamaton päähenkilöpoika on paras kaikessa tekemässään paljon Mahouka-hyyppää paremmin. Toinen suosikeistani on Haikyuu. Tämä varmasti hienoin näkemäni urheilusarja tekee kaiken oikein ja vielä vähän päälle.

haikyuu

Kesä

Suomen vaihtelevan lämpimiä kesäoloja piristi hyvä animevalikoima. En tunne katsoneeni loppuun yhtäkään oikeasti huonoa sarjaa. Glasslipin älysin dropata ajoissa, sillä eihän se ilmeisesti tullut yhtään sen vähemmän tylsäksi. Muita omalta osaltani väliin jääneitä suuria nimiä olivat Freen ja Sword Art Onlinen jatkokaudet. Vielä joskus katson Freen..

Vaikka pidänkin kaikista katsomistani kesäsarjoista, eivät ne olleet ihan täydellisiä. Akame ga Kill alkoi kesällä, enkä oikein vieläkään tiedä, pitäisikö minun katsoa se loppuun vai ei. Shounen ei ole oikeastaan koskaan ollut juttuni, ja tämä vielä sattuu näyttämään aivan järkyttävältä. Ao Haru Ride taas petti olemalla tylsähkö ja keskeneräinen. Rokujouma no Shinryakushan haukuin suurin piirtein alimpaan helvettiin kausipostauksessani, mutta senkin helmasynti on lähinnä tylsyys.

Zankyou no Terroria ja Tokyo Ghoulia yhdistää jos ei viha, niin rankka kritisointi vaikka mistä. Itse en voi sanoa ymmärtäväni täysin huonoa vastaanottoa, mutta katsonkin animea lähinnä hassuna viihteenä sitä sen kummemmin analysoimatta. Myöskään Aldnoah.Zero ei selvinnyt kritiikittä, mutta mielestäni se piti itsensä kasassa kolmikosta parhaiten. Kaikki kolme sarjaa ovat puutteistaan huolimatta ihan hyviä piirrettyjä.

Kesän parhaan sarjan tittelistä taistelivat Barakamon ja Gekkan Shoujo Nozaki-kun. Loppujen lopuksi päätökseni kallistui ihanan Nozaki-kunin puolelle, sillä sen kanssa minulla oli ehkä hitusen hauskempaa. Jos joku tätä postausta lukeva ei ole vielä nähnyt Nozakia, niin tee se nyt! Kunniamaininnan annan Love Stagelle, joka sai minut uskomaan, että BL-animekin voi olla oikeasti kivaa katsottavaa. Kesällä alkoi myös aikamme suurin mestariteos Pripara, jonka subit ovat kirjoitushetkellä kahdeksan jaksoa jäljessä. Osaisinpa japania.

Mainittavaa kesäkaudelta on myös taikatyttöklassikko Sailor Moonin uusi tuleminen. Mangan uutta animesovitusta odotettiin kauan, ja kun se lopulta saatiin, oli pettymys melkoinen. Paikoin hyvinkin kamalan näköinen tekele ei miellyttänyt faneja, mutta itse alkuperäistä sarjaa näkemättömänä ja mangaa yhden pokkarin lukeneena on ihan mielenkiintoista nähdä, mistä Sailor Moonissa on kyse.

rokushin4

Syksy

Tätä postausta kirjoittaessani en ole vieläkään saanut suurinta osaa syyssarjoista katsottua loppuun. Näkemäni perusteella kausi on ollut kuitenkin varsin hyvä. Parempi postaus syksystä on tulossa, joten tässä on nyt vain pari hassua lausetta.

Hirveän huonoja juttuja olen kuullut lähinnä Cross Angesta ja Terra Formarsista, mutta itse niitä näkemättömänä en osaa sen kummemmin kritisoida. Omalta osalta kauden huonoimmaksi sarjaksi jäi Ookami Shoujo to Kuro Ouji, jota ehdin haukkua Twitterissäkin jo moneen otteeseen.

Kauden suursuosikkeihini kuuluvat näillä näkymin Denki-gai no Honya-san, Shirobako ja Yowamushi Pedal: Grande Road. Hassua kyllä, juuri näistä arvelinkin kesällä pitäväni. Mitään suuria positiivisia yllättäjiä ei löytynyt, vaan kausi oli tasaisen hyvä. Tämä oli jo melkein ennustettavissa, sillä lineupiin kuului paljon lupaavia jatko-osia sekä muutamia suuren rahan ja sitäkin suuremman hypen projekteja.

denkigai

Kiitän kaikkia vähänkin blogiini päin vilkaisseita ja toivotan hyvää uutta vuotta. Toivotaan, että vuosi 2015 tarjoaa monia hauskoja hetkiä animen parissa ja ihan tosielämässäkin!

nozaki

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s