Syksy 2014 loppumietteet

Jaksan aina mainita blogaavani kausista hirmuisen myöhässä, mutta tämä postaus vasta onkin pohjanoteeraus. Vuosi vaihtui yli kuukausi sitten, enkä vieläkään ole ehtinyt lopetella kaikkia syksyn sarjoja. Saatan kirjoittaa jotain niistä myöhemmin, mutta todennäköisesti en muista. Päätin kuitenkin julkaista nämä jo viime vuoden puolella kirjoitetut arviot.

Parhaat

  • Denki-gai no Honya-san
  • Fate/stay night: Unlimited Blade Works

Hyvät

  • Danna ga Nani wo Itteiru ka Wakaranai Ken

Katsottavat

  • Amagi Brilliant Park

Huonot

  • Ookami Shoujo to Kuro Ouji

Jatkokaudet

  • Psycho-Pass 2

Dropped

  • Sora no Method
  • Madan no Ou to Vanadis

PARHAAT

Denki-gai no Honya-san oli Shirobakon ohella ainoa sarja, jota odotin ennalta. Mangakaupan työntekijöiden elämästä kertova sarja paljastuikin jo alkujaksojen perusteella tismalleen sellaiseksi, mitä siltä odotin. Mukavat hahmot taistelevat manga-assistentteina deadlinea vastaan, järjestelevät kauppaa, katselevat kirsikankukkia ja vaikka mitä muuta. Mitään varsinaista juonta sarjassa ei ole, ja animesovitus ilmeisesti nappaa mangasta kohtauksia aika mielivaltaisessa järjestyksessä.

Vitsit onnistuvat naurattamaan aina välillä, mutta mitään Nozaki-kunin kaltaista naurun juhlaa ei kannata odottaa. Sarjan pihvinä toimivatkin ihanat hahmot ja näiden väliset ihmissuhteet. Romanssipuoli ei oikeastaan etene, mutta näin lyhyeksi sarjaksi ja useaan eri pariin keskittyen shippaajasieluni on ratkaisuun tyytyväinen.

Sarjan heikoimmaksi puoleksi jää zombeista hieman liikaa pitävä ”Fu Girl”, jolla on tapana hakata mielestään eläviä kuolleita muistuttavia ihmisiä. Näitä jatkuvia miestenhakkausvitsejä on hankala sanoa millään tavalla hauskoiksi. Sarja on visuaalisesti erittäin miellyttävä. Hahmomallit ovat suloisia eikä hauskoista ilmeistä voi sanoa poikkipuolista sanaa. Denki-gai on piristävän värikäs, mutta ei välttämättä kestä maratoonaamista.  Sensei on paras tyttö.

denkigai

Type-Moonin suositun visual novelin uusi animesovitus oli varmasti yksi kauden odotetuimmista sarjoista. Itselleni Fate/stay night: Unlimited Blade Works toimi ensikosketuksena FSN:iin (jos Fate/Zeroa ei lasketa). Tuskailin ennen tämän sarjan alkua siitä, että ”pitäisiköhän nyt kuitenkin katsoa se Deen-sovitus vai pärjääköhän tämän kanssa ilman taustatietojakin?”. Huoli osoittautui turhaksi ja sarja toimii varsin hyvin yksinään, tai vaikkapa sitten sen Fate/Zeron kanssa.

Sarjassa melkein tavallinen poika joutuu mukaan taisteluun Graalin maljasta kutsuessaan vahingossa itselleen ”palvelijan”, Saberin, jonka tehtävänä on auttaa häntä voittamaan tämä kyseinen sota. Unlimited Blade Works –reitillä itsekin sotaan osallistuva tsunderetyttö Rin on kuitenkin Saberia keskeisempi henkilö. Itselleni tuli täytenä yllätyksenä se, että Rinin tsunderepiirteet ovat hyvin hillittyjä. Kiitän jumalia tästä hyvin kootusta tsunderesta.

Animaatioltaan FSN:UBW edustaa parhainta tällä hetkellä mahdollista tv-animelaatua. Kaikki on hiottu viimeiseen asti, taisteluita katsoo mielellään ja taustoista saisi melkein uusia taustakuvia. Soundtrackista minulla ei ole paljoa muistikuvia, mutta melkoisen eeppinen ja sarjaan hyvin sopiva se taitaa olla. Koska sarjan ulkoisesta puolesta on mahdotonta etsiä virheitä, suurimmaksi heikkoudeksi jää tarina, tai enemmänkin sen rytmitys. Prologin ja kahdentoista jakson jälkeen jää fiilis siitä, että sarja on vieläkin yhtä prologia. Sarjan toinen puolisko alkaa kuitenkin keväällä, joten toivottavasti siitä jää käteen muutakin kuin silmäkarkkia.

fate2

HYVÄT

Danna ga Nani wo Itteiru ka Wakaranai Ken on otakumiehen ja tavallisen naisen avioliitosta kertova lyhytanime. Sarja repii vitsejä hassun pariskunnan keskeisistä kommunikaatiohankaluuksista, sillä ihanan Yukari Tamuran ääninäyttelemä Kaoru ei aina ihan täysin ymmärrä miehensä harrastusta. Sarja ei onneksi kuitenkaan ota töllistelevää luontodokkarityylistä lähestymistapaa nörttijuttuihin. Oudot kiinnostuksenkohteet eivät sulje pois ihmisyyttä ja rakastamista, vaikka jotkut sarjat niin vahvasti väittävätkin.

Dannan keskiössä pyörivän pariskunnan lisäksi sarjassa on vähemmän yllättäen muitakin hahmoja. Yleensä ne ovat hieman outoja, päällimmäisenä mieleen tulee nörttimies Hajimen pikkuveli, joka menisi enemmin pikkusiskosta. Muut hahmot kuitenkin jäävät täysin taustalle, mikä lienee ihan hyvä juttu näin lyhyessä sarjassa.

Ulkoisesti sarjasta ei ole sen kummempaa sanottavaa. Kaikki toimii ihan hyvin, mutta mikään ei näytä erityisen hyvältä. Ennen kaikkea Danna on mukava välipala lukiosarjojen välissä. Kakkoskausi varmistui juuri, toivotaan että sekin on yhtä kiva.

danna2

KATSOTTAVAT

Amagi Brilliant Park on KyoAnin uusin tekele, ja samalla ensimmäinen ei-jatko-osa jonka olen puljulta nähnyt kokonaan sitten Chuunikoin. Vaikka tilanne tuleekin korjautumaan jossain välissä Freen muodossa, on Amaburi kelvollinen paluu KyoAnin teoksien pariin. Sarja näyttää ja kuulostaa hyvältä, mitä nyt alkuperäisteoksen puolelta siunaantuneet hahmodesignit ovat melko karseita. Myös sarjan muut viat lienevät alkujaan ihan alkuperäisranoben käsikirjoituksesta peräisin.

Kun lukiolaispoika Kanie suostuu yrittämään elvyttää ränsistynyt ja sulkemisen partaalla oleva huvipuisto vain tiettyyn deadlineen asti, on katsojalle heti selvää, että tämä tulee jäämään Amagi Brilliant Parkin vakituiseksi työntekijäksi. Juonellinen sisältö on omaan makuuni melko pahvista. Löytyy tylsän (mutta ihan suloisen) prinsessan pelastamista, tyhmiä maskotteja jotka ovatkin oikeita keijuja ja häsellyskomediaa esimerkiksi uusien työntekijöiden pestaamisesta. Onneksi komedia onnistuu olemaan usein oikeasti hauskaa, eivätkä taikamaailman asukitkaan häiritse jos laittaa aivot autopilotille.

Sarjan parasta antia ovat kamalat maskotit, joiden suloinen ulkonäkö pettää kovastikin. Nämä vanhat sedät käyvät usein työpäivän päätteeksi juomassa ja ovat muutenkin varsin epäsöpöjä persoonia. Amaburin huumorin ainoa suuri harha-askel on sen lapset, etenkin ärsyttävä pikkupoikakolmikko, joka juoksee kieli pitkällä ja suorastaan verenhimoisena paikalle aina tyttöjä havaitessaan. Muutkin lapset lähinnä hakkaavat maskotteja. Tätä raivostuttavaa vitsiä toistetaan makuuni ihan liian usein. Toivottavasti kyseessä on vain kirjoittajan yritys olla hauska, eikä mikään oikeiden lapsien huvipuistokäytöksestä revitty fakta.

amaburi2

HUONOT

En voi kovin usein sanoa inhoavani shoujoanimea. Poikkeuksen olen joutunut tekemään lähinnä eräälle vaimonhakkaajavampyyrisarjalle, mutta Ookami Shoujo to Kuro Ouji ansaitsee olla poikkeus numero kaksi. Inhottavuusaste ei nouse ihan Diabolik Loversin tasolle missään vaiheessa, mutta etenkin ensijaksoissa sarja tuntui Dialoversin kevyemmältä serkulta.

Sarjan alussa valehteluun taipuvainen Erika nappaa kuvan satunnaisesta pojasta ja väittää pinnallisille ”ystävilleen” tämän olevan hänen poikaystävänsä. Kuvan poika sattuu käymään samaa koulua ja Erika joutuu värväämään tämän Kyouyan valepoikaystäväkseen. Lopulta suhteesta tulee tietenkin totta, mutta matka siihen pisteeseen on inhottava. Tunnekylmä Kyouya kohtelee Erikaa aluksi koiranaan ja muun muassa napsauttaa tämän puhelimen poikki. Kerrassaan ihana poika siis.

Inhottavaan poikaan rakastuminen on yksi shoujon tavallisimmista piirteistä, joten mikä tästä sarjasta sitten tekee niin kamalan? Se, että Kyouyan lisäksi myös melkein kaikki muu sarjassa on inhottavaa ja tyhmää; Erikan kaverit, muutamat pojat, Kyouyan sisko, ja pahinta vielä, Erika itse. On sarjassa kuitenkin hyviäkin puolia. Inhottavan luontonsa vuoksi sarjassa on enemmän särmää kuin monessa muussa shoujosarjassa. Yhden jakson jälkeen jää miettimään, mitkä inhottavuudet tällä kertaa horjuttavat mustan prinssin ja susitytön jo muutenkin huteraa suhdetta. Niin, ja loppupuoliskolla suhteen laatu muuttuu vähemmän epäterveelliseksi ja myös sitä kuuluisaa dokidokia löytyy puolin ja toisin.

ookami

JATKOKAUDET

Psycho-Pass 2 on alkuperäisen sarjan faneille ilahduttava tilaisuus palata sarjan synkkään mutta kiinnostavaan maailmaan, mutta itsenäisesti arvosteltuna se ei ole erityisen hyvä. Akane on hädin tuskin toipunut ensimmäisen kauden tapahtumista, kun kummia alkaa tapahtua. Piakkoin seinäkirjoitusten ja ympäriinsä vaeltelevien hologrammien takaa paljastuu nimi Kamui. Tämä kakkoskauden pahis on vähemmän yllättäen Sibyl Systemin tuomitsemattomissa, mutta ei ihan samoista syistä kuin ekan kauden takatukkajäbä.

Tarina on sinällään ihan kiinnostava, mutta aina välillä katsoja saa hakata päätään lähimpään pöytään oikein antaumuksella (tappava Angry Birds? Ihan oikeasti?). Alkuperäinen sarja sai oikeasti välittämään hahmoista ja tapahtumista, mutta tätä kakkoskausi ei oikein taida. Suuri osa vanhoista tutuista on poissa kokonaan tai ainakin todella taustaroolissa. Kakkoskautta seuraa pysyvällä pokerinaamalla, joka keskeytyy ehkä korkeintaan räjähtelevien ihmisten tuottaman ällötyksen merkeissä.

Pintatasolla PP2 on kaikesta huolimatta edeltäjänsä kaltainen. Synkkä tunnelma ja mukafilosofiointi ovat jälleen täällä, mutta miksei tästä jatkokaudesta juurikaan pidetä? En tiedä. Itse tituleeraan kauden katsottavaksi, ja vieläpä ihan hyväksi alkuperäisestä sarjasta pitäneille. Toivotaan kuitenkin vielä ilmestymättömän elokuvan olevan tätä parempi.

soranomethod

DROPPED

  • Madan no Ou to Vanadis: Keskinkertainen fantasia/sota -setti ei taaskaan napannut.
  • Sora no Method: Alkoi haastaa Glasslipin tylsyydessä. Vääriin hahmoihin ja turhaan draamaan käytetään ihan liikaa aikaa, vaikka kivojakin hahmoja olisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s