Liebster Award

Animepyon on nukkunut talviunia tässä jonkin aikaa, mutta blogi elpyy ainakin hetkeksi Liebster Awardin ansiosta. Tunnustuksen antoi Missing Link  -blogin Arana, kiitos hänelle näistä hieman pohdintaa vaatineista kysymyksistä. Taidan ketjukirjeiden katkaisun ammattilaisena olla nimeämättä ketään, mutta toisaalta kaikki ja näiden isovanhemmat tuntuvat jo kyseisen palkinnon saaneen. Yritän pitää vastaukseni animepainotteisina, sillä onhan tämä animeblogi.

Tunnustuksen tarkoituksena on jakaa huomiota vähemmän tunnetuille blogeille, ja tunnustukset kiertävät blogin pitäjältä toiselle seuraavien sääntöjen mukaisesti:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto (yllä oleva kuva) esille blogiisi.
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

1. Lapsuuden suosikkiteos, joka ihastuttaa, viihdyttää ja/tai tekee vaikutuksen edelleen?

Lapsuudesta puhuminen taitaa tässä valinnassa olla hieman huijausta, mutta edelleen vaikuttava teos on Natsuki Takayan iki-ihana Fruits Basket -manga. Kyseinen manga julkaistiin suomeksi vuonna 2008 ja se oli ensimmäinen kunnollinen kokemukseni mangan parissa joskus nelos-vitosluokan kieppeillä (ja ainakin minun lapsuudessani ala-astella oltiin lapsia ja niin pois päin). Fruits Basket on juuri se teos, joka vetäisi minut täysillä tähän japanikuoppaan joka ei ole toistaiseksi päästänyt irti. Se on myös manga joka minun on pitänyt lukea uusiksi viimeiset pari vuotta, sillä se ei kaikesta huolimatta ole ihan tuoreimmassa muistissa.

Furuba toimii niin kuin hyvän sarjan tuleekin toimia. Se alkaa perusviihdyttävänä shoujogenren edustajana, ja on taiteeltaan söpön kömpelöä. Mangan taide ja tarina kuitenkin varttuvat sarjan edetessä paljon, ja loppua kohden sarja on aivan uusissa sfääreissä – ja omassa tapauksessa tunsin varttuneeni paljon Furuban mukana. Samalla valtava hahmokaarti saa lihaa paperiluidensa ympärille niin paljon, että hahmot oppii kirjaimellisesti tuntemaan. Erityisesti minua sarjassa viehättävät sen moninaiset ihmissuhteet. Suureen sukuun keskittyvään sarjaan mahtuu ihanan perhemäistä settiä kuin romantiikkaakin, ja kaiken lisäksi vielä kaikenlaista hämärämpää. Tähän kun lisätään suvun ulkopuoliset hahmot, kaikki on lähestulkoon täydellistä.

 

 

2. Erityisesti mieleen jäänyt, voimakkaita negatiivisia tunteita herättänyt fiktiohetki ja/tai hahmo?

Negatiivisia fiktiomuistoja on hankala löytää, sillä en yleensä vaivaudu kuluttamaan ikävää ja/tai todella huonoa viihdettä. Mitään sielua musertavaa viihdettä en yleensäkään harrasta, ja ikävimmät muistot koskevat lähinnä kuolettavan tylsää sisältöä. Hetken pohdittuani herätin kuitenkin vahingossa eloon traumaisia muistoja viime syksyltä Michiko to Hatchinin ykkösjakson parissa. Sarjan aivan ensimmäisen jakson pointti on esitellä, miten huonosti Hatchinin elämä adoptiovanhempien kanssa sujuu. Inhottava, alistava käytös ja suoranainen ällöttävä väkivalta pieneen lapseen kohdistettuna nostattavat niskakarvat pystyyn ja saavat melkein rukoilemaan, että se toinen nimikkohenkilö viimein tulisi ja kaappaisi lapsen mukaansa. Hyvin kärjistetty ja hämärä jakso, mutta jäi näköjään ainakin mieleen.

3. Erityisesti mieleen jäänyt, voimakkaita positiivisia tunteita herättänyt fiktiohetki ja/tai hahmo?

Tällaisia kokemuksia tuntuu olevan mielettömän paljon, ja niistä suurimpia on hankala muistaa, mutta ihan parin viikon sisällä olen katsonut Shouwa Genroku Rakugo Shinjuun ekan jakson. Tämä(kään) ei ole siis mikään yksittäinen kohtaus. Jaksossa oli kaikkea mitä animeltani haluan. Se harrastuksen alkuaikojen ihastunut ja leijuva tunne teki paluun, ja 48 minuutin ajan kaikki oli täydellistä. Ihan samanlaiset fiilikset eivät ole toistuneet myöhempien jaksojen kanssa, mutta pidän kyllä sarjasta kokonaisuutena hyvin paljon.

4. Viimeisin kuluttamasi teos, joka kosketti sieluasi syvästi?

Syvästä en tiedä, mutta aika suuren vaikutuksen minuun on viimeksi tehnyt Milk Morinagan Girl Friends. Olen yurin suhteen aika täysi nyyppä, ja mangalukemistoni koostuu pitkälti BL-jutuista, mutta tämä kyseinen teos kolahti aika kovaa. Enkä ole edes ehtinyt lukea mangaa loppuun asti!

Olen jotenkin kuvitellut aina yurin typeräksi miesten jutuksi aina yhtä vakuuttavan lesbopornon rinnalle. Kenties Girl Friendsin salaisuuden takana on naispuolinen mangaka, mutta sarja tuntuu omalla tavallaan hyvin aidolta ja hyvällä tavalla pehmeältä. Ilmassa on oikeaa ihastusta ja haparoivia tunteita, eikä mitään oneesama-touhuja tyttökoulussa (okei, tyttökoulu kuitenkin löytyy). Tyttöjen välinen rakkaus onkin yllättäen ihan rakkautta ihmisten välillä, eikä mitään ”kuka tahansa käy kunhan on tissit” -settiä.

Kaikki tämä osui ajallisesti vain jotenkin oikeaan saumaan. On tullut syistä x ja y pohdiskeltua seksuaalisuusjuttuja paljon tässä vuoden sisällä. En nyt sano että kyseinen manga on varsinaisesti muuttanut mitään minussa, mutta ehkäpä enemmänkin vahvistanut sitä ajatusta, että kaikki tunteet ovat sallittuja ja arvokkaita.

5. Teos, josta olisit halunnut kaikella sydämelläsi pitää mutta et vain pysty?

Urheilusarjoihin parin vuoden aikana tykästyneenä ihmisenä minun on aika surullista ilmoittaa, etten pidä Kuroko no Basketista kovin paljon. Olen nyt ollut kolmoskauden alussa jumissa varmaan puolisen vuotta, ja aion kyllä katsoa sen loppuun perfektionismin tähden. Sarjassa on muutamia ihan kivoja hahmoja ja perustoimiva sporttishounen-setting, mutta ei vaan nappaa. Pehmeisiin suosikkeihini verrattuna meno on liian kovaa ja maskuliinista. Ottelut ovat pahimmassa tapauksessa oikeasti tylsiä. Kaiken lisäksi Kurobasu on vielä aika rumakin.

6. Teos, josta et olisi ikinä uskonut pitäväsi, mutta päädyit yllättäen tykkäämään kuitenkin?

Mietin tätä hetken jos toisenkin, mutta ennustan yleensä aika hyvin, mistä tulen pitämään. Näin ollen päädyin pohdinnassani seminolosti Nitro+chiralin DRAMAtical Murder -BL-peliin. Fujoshiuteni ei ole suuri salaisuus kellekään, mutta varsinaisia BL-pelejä en ollut kokeillutkaan ennen viime kesää ja erään kesäyön mahtavaa päähänpistoa hankkia käsiini tämä kyseinen peli. Pelasin koko yön, nukuin tunnin ja jatkoin pelaamista, ja sama tahti jatkui oikeastaan siihen asti kunnes ensimmäinen route oli läpi (Joka oli muuten Clearin. Söpöin poika). Loput pelasin ehkä vähän inhimillisempään tahtiin, mutta nolon innokkaasti kuitenkin. Eihän DMMd nyt ole mikään suurin suosikkiasiani ikinä, mutta sanotaanko, että en tiennyt makuni olevan tarpeeksi roskaisa DMMd:stä pitääkseni.

7. Onko fiktiohahmo saanut sinut joskus syvästi liikuttumaan? Jos niin kuka?

Kyllä, useammankin kerran, mutta tietenkään ei tule mitään mieleen juuri nyt.. Lähimpänä tätä on varmaan Akatsuki no Yonan nimikkohenkilö viime vuodelta. Tämän hahmokehitys on jotain niin tyydyttävää! Sen tietyn jousikohtauksen aikana olisin varmaan tyhjentänyt nenäliinapaketin, jos se kaikki liikutus olisi ilmennyt itkun muodossa. Muutenkin paljon kehittyvät ja menestyvät hahmot voivat oikeasti liikuttaa minut kyyneliin asti..

8. Teos, joka on jäänyt erityisesti mieleen jännittävän visuaalisen toteutuksensa takia?

Päällimmäiseksi mieleen nousee Kii Kannan BL-manga Yuki no Shita no Qualia. Ihan mielettömän kaunis piirrostyyli, jota en nyt sanoisi ehkä jännittäväksi, mutta BL-mangaksi melko poikkeavaksi kuitenkin. Katsokaa nyt sitä, niin söpö ;_;

9. Teos, joka on jäänyt erityisesti mieleen musiikkiensa takia?

Kun puhutaan animemusiikista, tai etenkin soundtrackeista, ensimmäisenä mieleeni nousee Madoka Magica. Vuosi 2011 oli maaginen siinä mielessä, että ensimmäiset muistoni kausittaisten sarjojen seuraamisesta ovat näiltä ajoilta. Madokan sulosoinnut olisivat kyllä jääneet mieleen muutenkin, mutta lasken sarjan OST:in jonkinlaiseksi vauvan ekaksi  animemusiikkikokemukseksi.

10. Teos, jossa on viehättänyt erityisesti maailmanrakennuksensa/lorensa takia?

Olen valitettavan huono uppoutumaan fiktiivisiin maailmoihin sellaisenaan, yleensä pidän enemmän hahmoista ja näiden suhteista toisiinsa ja tavallaan ympäristöönsä. Muistelen kuitenkin Nagi no Asukaran olleen hyvä jo maailmansa puolesta. Vedenalaiset miljööt ovat aina kiehtovia ja sarjan kontrasti vedessä ja maalla asuvien ihmisten välillä on kiinnostava.

11. Kolme kivointa Disney-neitoa? (Sori spesifisyys mutta tämä on tärkeää!)

Tässä kohtaa varmaan auttaisi olla perehtyneempi Disney-juttuihin. Prinsessoista suosikkini taitaa olla Mulan, muiden ja ei-prinsessojen suhteen en osaa vastata mitään..