Luukku 1: Doushitemo Furetakunai

doushiteeeeeeeee

Doushitemo Furetakunai vuodelta 2008 (Englanniksi Junén julkaisemana No Touching At All) edustaa Kou Yonedan ammattimangakan uran alkupäätä. Yoneda ei ole piirtänyt aivan mieletöntä määrää kokonaisia sarjoja, mutta ne muutamat ovat melko lailla vakiintuneet bl-mangan Tunnetuiksi Nimiksi. Itse en tosin ole toistaiseksi saanut aikaiseksi lukea Yonedalta oikeastaan mitään Doushitemo Furetakunain lisäksi, mikä on todennäköisesti suuri vääryys.

Manga kertoo introvertti-Shimasta ja Shiman uudesta pomosta Togawasta, joka on karkea ja liiankin rento angstiseen Shimaan verrattuna. Shimaa painostaa ikävissä merkeissä loppunut edellinen suhde heteromieheen entisessä työssään, mutta Togawallakin on kaapissaan muutamia luurankoja – hän vain käsittelee ikävää menneisyyttään eri tavalla. Synkän ja heteromiehiä karsastavan Shiman ja orastavaan suhteeseen paljon innokkaamman heittäytyvän, yllättäen heteron, Togawan välille kehkeytyy jotain syvempää, mutta Shiman varovaisuuden ja pelkojen takia kaikki ei käy aivan niin helposti.

doushiteee

Kalenterin lähtökohtana oli osittain suositella ja lisäksi tarkastella hieman diipimmin nykyisiä ja hieman jo unohtuneita suosikkejani. Siksi on huvittavaa, että täysin satunnaisesti ykkösluukuksi valikoitui juuri tämä teos. En nimittäin ole oikeastaan varma, pidänkö tästä mangasta (enää) niin paljon. Vaikka se onkin ansaitusti tällä listalla, Doushitemo Furetakunai ei juurikaan herätä minussa mitään Hyvän Sarjan Kipinää. Teemoiltaan ja hahmoiltaan sarja on kovin synkkä. Piirrostyyli on nätti, mutta myös melko 2008 – niin hyvässä kuin pahassa.

Shiman synkistelyt ovat osin ymmärrettäviä, mutta myös lukijalle kovin raskas elementti. Shiman taustatarina ehkä kerrotaan suunnilleen auki, mutta riittävä tunnepuolen ymmärrys ja side jää muodostumatta. Se ehkä onkin minun ongelmani tämän mangan kanssa. Teoriassa kaikki palaset loksahtelevat paikoilleen, hahmot ovat riittävän kiinnostavia ja moniulotteisia ja asetelmakin on jotakin muuta kuin se perus lukio, mutta juuri minä en koe suurta yhteyttä tarinaan tai etenkään sen hahmoihin. Kuitenkin, Doushitemo Furetakunai on suhdekuvauksessaan myös hiukan realistinen. Ympäristö saattaa suhtautua uuteen pariin hyvin, mutta Shiman henkiset seinät ja liian tiedostettu heteroiden kanssa seurustelun aiheuttama tuska toimivat ehkä tarinan mieleenpainuvimpana elementtinä. Kaiken kaikkiaan sarja ei (ainakaan minulle) ole kaikista pehmein comfort-read (joista päädyn usein pitämään enemmän, koska miksi turhaan kiduttaa itseään, amirite), mutta angstisempana teoksena hyvinkin luettava.

doushite

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s