Luukku 3: Joukakei Kareshi

joukakeikansi

Mami Satomaru ei ole itselleni kovin tuttu mangaka, mutta toinen puoliskoni huutaa hänestä harva se päivä, joten olen päätynyt lukemaan Satomarulta kaksi sarjaa, jotka myös yllättäen ovat päässeet tämän joulukalenterin luukkuihin. Himitsu ni shiro yo!! on luvassa hieman myöhemmin myös, mutta tänään puhutaan sarjasta nimeltään Joukakei Kareshi. Satomarun tuotantoa ei ole (fani)käännetty ihan mielettömästi, ja hänen ansioluettelonsa on suhteellisen jännittävä: löytyy shotaisaa Kurobasu-doujinshia, stalkkeripoikia, ja epämääräisiä antologialyhäreitä.

Joukakei Kareshi on ilmestyi vuonna 2015 Omegaverse Project -lehdessä, jonka nimestä fiksuimmat voivatkin päätellä lehden sarjojen aihepiirin. En siis alun perin ollut kovin innoissani Joukakei Kareshiin törmätessäni. En ole koskaan lämmennyt omegaverse-kertomuksille, sillä ne jäävät yleensä liiaksi pelkällä sairaalloisella mustasukkaisuudella, seksuaalisella hyväksikäytöllä ja lapasesta lähtevällä seksin määrällä mehusteluksi. Joukakei Kareshi osoittautui kuitenkin yllättävän hyväksi, ellei kenties parhaaksi lukemakseni omegaversen edustajaksi.

cvhio

Tarinan alussa Bandai, omega, eroaa beta-poikaystävästään Shichikusta, jolla onkin koko ajan ollut olemassa myös vaimo. Shichikun luota lähdettyään luontonsa vuoksi pulaan joutuva Bandai tapaa kiltin Nagaokan, joka on myöskin beta, joka pelastaa tämän omaan kotiinsa. Nagaoka ihastuu heti Bandaihin, ja he päätyvätkin käytännön syistä asumaan yhdessä – joskin hieman epärehellisesti. Pokkarin toinen tarina keskittyy Bandain petolliseen ex-rakastajaan Shichikuun, joka on jo löytänyt itselleen uuden kumppanin – vaimonsa ohelle, toki. Shichiku tulee kuitenkin vaimonsa jättämäksi ja vanhat kaunat yhteiskuntaa pyörittäviä alfoja kohtaan nousevat pintaan.

Yksi syy sille, miksi päädyin Joukakei Kareshista pitämään, on sen alfa/beta/omega -jakauma. Kummassakaan parissa osapuolina ei ole yhtäkään alfaa, ja hyvä niin. Koko asetelmaa muutenkin lähestytään melko rennosti. Luokat ovat olemassa, mutta ne eivät vaikuta ihmisten elämään ihan niin ällöttävän rajoittavasti kuin olen ainakin itse tottunut näkemään. Shichikun beta-tuskailuja lukiessa voi melkein unohtaa koko tarinan liittyvän omegaverseen alkuunkaan – kuka ei olisi koskaan ärsyyntynyt arkielämän superihmisiin? Shichiku itse tosin on suhteellisen sietämätön hahmo. Onneksi hahmokehitystä tapahtuu niin Shichikulle kuin Bandaillekin. Nagaokaa huijaava, lievästi yuriomainen (eli toisin sanoen äkäinen jonne), Bandai on loppua kohti hyvinkin pidettävä hahmo.

joukakei

Yhteen ainoaan pokkariin on mahdutettu kokonaisen saippuaoopperan verran tavaraa. Bandain ja Nagaokan skenaario on ohi kahdessa luvussa, mutta siinä tapahtuu _paljon_. Objektiivisesti ikävä Shichiku ja omega-Nagisa (aka kanelipulla) ovat taas kuin ääripääversio mangan ensimmäisestä parista. Tämäkin taisi huijata minut tykkäämään omegaverse-jutuista tämän yhden kerran. Kun tarinassa tapahtuu paljon, ei ole aikaa velloa liikaa melkein-turrijutuissa. Mami Satomarun mukavan pehmeä mutta ilmeikäs taidekaan ei juuri haitannut. Jos haluat välttämättä lukea edes yhden omegaverse-aiheisen bl-mangan, tässä saattaa olla hyvä kandidaatti.

joukakeii

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s