Luukku 8: Ganbare! Nakamura-kun!!

nakamurakansi

Ganbare! Nakamura-kun!! on suhteellisen tuntemattoman Syundein ensimmäinen ja kenties tunnetuin manga. En ole lukenut häneltä (vielä!) mitään muuta, mutta mahdollisten käännösten myötä tahtoisin tutustua mangakaan paremmin. Syundein tyyli on kuitenkin hyvin tunnistettava –  melkein voisi puhua neo-kasarimangasta. Nakamura-kunista on tulossa ensi vuoden kesällä fyysinen julkaisu englanniksi nimellä Go For It, Nakamura!, ja aion ostaa sen vaikka olen lukenut kyseisen mangan ainakin kolme kertaa lyhyen ajan sisällä. Ihan vain genrejen perusteella Nakamura-kun on melko erilaista kamaa kuin Syundein viimeisimmät teokset. Kauhu, yliluonnollisuus ja draama ovat kaukana tästä mangasta.

Tarinan keskiössä on ujo homopoika Nakamura, joka pitää luokkalaisestaan Hirosesta aivan valtavasti. Nakamuran ajatuksissa pojat ovat jo ylimpiä ystävyksiä, mutta todellisuudessa Nakamura ei ole kyennyt puhua Hiroselle kertaakaan. Kun Nakamura yrittää parhaansa mukaan tehdä hyvän vaikutuksen Hiroseen, hän päätyy vain tekemään itsestään pellen. Manga kertookin melko kirjaimellisesti Nakamuran ja Hirosen kommelluksista.

ganbareee

Nakamura on varsin pidettävä, ja hänen mustekalaharrastuksensa tuo hahmoon pientä lisäsärmää. Hirose jää hieman mystiseksi hahmoksi, joskin todella kivaksi myös. Elättelen toivoa, että vielä joskus pääsen lukemaan jonkin sortin jatkoa Nakamura-kunille (on jo olemassa jatko-osa nimellä Motto Ganbare! Nakamura-kun!! mutta minulla ei ole tietoakaan siitä, onko se kokonainen sarja vai lyhäri..).

Varsinaisesti en tiedä, mahtuuko sarja bl-kategoriaan, sillä poikien tunteet jäävät epäselvän yksipuolisiksi. Siitäkin huolimatta Nakamura-kunilla on paikka tässä kalenterissa. Suurin syy siihen, että rakastan tätä sarjaa, on varmasti Syundein piirrostyyli. Koska 80-luku ei selkeästi tarjonnut tarpeeksi kevyitä komedia/ihmissuhdesarjoja muilla kuin heteropareilla, Ganbare Nakamura-kun toimittaa juuri sitä! Tarina on söpö, ja sivuhahmojakin on ilo seurata, niin höpsön stereotyyppisiä kuin ovatkin. Juoni ei tietenkään ole kovin syvällinen, mutta siihen vaikuttaa jo lukujen lyhyys. Tästä syystä minun on myös hankala sanoa tästä mitään sen kummempaa. Mikäli retrompi estetiikka nappaa, suosittelen lukemaan.

ganbaree

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s