Luukku 12: Itoshi no Anneli

annelikansi

Tämän päiväisen sarjan päädyin alun perin lukemaan oikeastaan nimensä vuoksi. Meinaan, Anneli? Suomi mainittu, torilla tavataan..? Itoshi no Anneli on Ishikon tuorein manga vuodelta 2015. Ishiko on piirtänyt aiemmin oikeastaan pelkkää shoujoa, joten tämän sarjan olemassaolo on jännittävä asia. Itoshi no Annelin huomattavin tekijä, yksinkertainen piirrostyyli, on kuitenkin tullut kuvioihin vasta muutaman viimeisimmän teoksen myötä.

Itoshi no Anneli kertoo pienen krääsäkaupan omistajasta Akimotosta ja ulkomaalaisesta kuvakirjailijasta Laurencesta, jota Akimoto joutuu passaamaan tämän tultua Japaniin töiden takia. Akimotolla ei ole toimivaa käsitystä personal spacesta, ja hän on muutenkin hiukan kummallinen synkistelijä. Kuinka ollakaan, Laurence on sattunut piirtämään Annelin, hahmon jota Akimoto pitää suunnilleen perheenjäsenenään. Laurence ei kuitenkaan ymmärrä, miksi Akimoto pitää tästä niin paljon, Anneli kun on hirviö ja näin ollen luotu olemaan yksin.

anneli

Itoshi no Annelin paras puoli on sen tuoreus. Se ei tunnu miltään aiemmin lukemaltani. Piirtäjän oletettu vähäinen bl-kokemus näkyy tarinassa kerrankin hyvällä tavalla. Laurence onnistuu olemaan todella erilainen kuin ulkomaalaiset hahmot yleensä. Hän ehkä on vähän liiankin kiintynyt Akimotoon, mutta pirteäksi tai sosiaaliseksi häntä ei voi sanoa. Tarinan juoni ei ole tajunnänräjäyttävä millään tavalla, mutta sekin on toimiva näin lyhyeksi sarjaksi. Ei-niin-yllättäen Laurencen ja Akimoton tarinaa kerrotaan osin Annelin tarinan kautta, mikä toimii ihan hyvin.

Hassuna ekstrana pitkin tarinaa kerrotaan Akimoton lemmikkisiilin rakkauselämästä ja muista eläimistä. Nämä osiot ovat hieman irrallisia, mutta silti melko viihdyttäviä. Olisin ehkä toivonut että Akimoton ja Laurencen suhde olisi edennyt pidemmälle, mutta manga toimii tällaisenaankin. Vaikka hahmot jäävätkin väistämättä hieman pintaraapaisutasolle, pidän niistä paljon. Etenkin Laurence on erittäin symppis. Piirrostyyli on todella uniikki. Se on yksinkertainen ja söpö, mutta ei mitään perinteistä chibimenoa ollenkaan. Voisin lukea Ishikolta enemmänkin tämänkaltaisia tarinoita, mikäli niitä joskus on vielä luvassa.

anneliii

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s